Tänään sain parhaimman kehun

-"Milloin sinä lähdet?"
-"Ensi viikolla."
-"En halua, että lähdet pois."

Hymähdin, ja jäin miettimään. Sitäkin, että mitä kaikkea tämä reissu on minulle antanut.
Mitä minä olen antanut. Haluanko minä lähteä täältä pois. Ihmisillä on joskus iso vaikutus.
Fiksu likka.









Briefly in English:  "I don't want you to leave."

Takapiha

Laiskaa on ollut kirjoittelu. Motivaatio ollut hukassa. Suunta puuttuu taas, mutta suunnitelmia on.
Luulisi, että ihmisseura tekisi hyvää, mutta olen itseasiassa huomannut, että nautin tällä hetkellä yksinolosta.
Huolestuttavia piirteitä? En usko. Omat olot, hiljaisuus ja kaikki se rauhallisuus, mitä Suomesta löytyy on täällä vaikeampi saada. Juhannuskin oli aika hektinen, vaikka ei ollutkaan. Viimeisiä jännittäviä viikkoja eletään.

Eniten tykkään päivistä, saan olla yksin. Ei kuulunut ääniä. Takapihalle voi aina paeta.
Aurinko lämmittää.

Poroja!!

Briefly in English: The fact is you can't escape, Brussels Brussels Brussels, people and noise. Sometimes I really just do prefer time by myself. The last exciting weeks left.

Viimeinen kuukausi

Minun lähtölaskentaan ei riitä kolme tai edes kymmenen sekuntia. Se on aika tarkalleen yksi kuukausi jäljellä ja ajattelin, että voisin tiivistää vähän jotain mitä olen oppinut tai missä olen kehittynyt.

No, ensimmäisenä pitää nostaa esille se, että opin ranskaa. En puhu sujuvaa ranskaa saati, että osaisin sitä täydellisesti lukea tai kirjoittaa, mutta olen nollapohjalta oppinut hyvin perusteet. Ranskasta saan aasinsiltana ranskalaisuuden, josta olen oppinut poskipusut ja ruuan nautiskelun. Karkeasti poskipusu kerran päivään tarkoittaa näillä aamuilla n. 160 suukkoa, enkä vieläkään ole tottunut. -_- Ruokapuolelta tulen ehdottomasti kaipaamaan sinappia. Herranjumala, että se on hyvää!! Ja juustoja!! Ja viinejä!! Ranskalainen keittiö on käynyt tutuksi, lihaa on ollut miltei joka päivä (paistit, kanat, jänikset, ankat you name it).

Niin. Enkä ole onneksi päässyt lihomaan. En vaikka lemppareita eli belgialaista olutta on tullut kulutettua myös kiitettävästi. Trappistolueiden jälkeen itkettää juoda taas pirkkaa. Aah, no olen oppinut nauttimaan seurasta ja juomasta. Ehkä ikäkin tekee jo sen, mutta enää ei tee mieli rillutella yhtä pahasti kuin aiemmin. Sivistynyt alkoholinkäyttö ja piknikkeily ovat pop.

Olen kehittynyt koti-isänä (en ole isä tai koti-isä), ja perheellisen arki on jännittävää. Siitä on pitkä aika, kun on saanut viettää kunnolla aikaa lasten kanssa ja omasta lapsuudesta nyt en mitään itse edes muistaisikaan. Olen lisäksi mm. ylpeä nykyisistä imurinkäsittelytaidoistani. Ei ole mennyt viikoittaiset treenaamiset hukkaan! Ennen siivosin ehkä kerran kuussa harjalla ja rikkalapiolla.

HEI! Olen oppinut taas vähän lisää matkustelusta. Tai en tiedä, Euroopasta ainakin. Olen nähnyt uutta, ja etenkin kokenut uutta. Reissaaminen kelloa vastaan on jännittävää, mutta jos haluaa lisätä jännityskertoimia entisestään, niin suosittelen vielä liftaamaan. Hyi, kun oli ihanaa. Pitää vaan lähteä. Jos et ole tyytyväinen siellä missä ikinä oletkin, tee asialle jotain. Muuta asioita. Pyri jonnekin.

Seuraavat haasteet odottavat. Tosin sitä ennen odotan itse vielä viikon. Katsotaan ne valintakoetulokset nyt ensin.










Briefly in English: One month left and it's time to sum up something I have learned so far. Firstly french language, secondly other french things (cheek kisses and enjoying the food). The holy trinity: mustard, cheese and wine.Thirdly enjoying belgian beers in a sophisticated way as well as getting actually familiar with the obscure term home-dad. The last thing is I have learned again something about travelling. Next challenges are already waiting but I have to wait a week first to know where to start.

Kohtaamisia ja kohtaloita

Ajatuksia.

Elämä on jännää. Eilen illalla juttelin viisikymppisen kaljoittelevan marokkalaisen kanssa elämästä.
Hänellä oli suomalainen rakkaus, mutta se jäi, koska mies päätti itse valita toisen.
Muutti Belgiaan toisen naisen perässä. Meni naimisiin ja sai lapsia.
Sai myöhemmin soiton suomalaiselta, mies selitti tilanteen ja sai luurin korvaan.
Ei ole kuullut naisesta sen jälkeen, mutta ajattelee häntä vieläkin ja on sydämessä.

Ei kuullosta tälleen minun tiivistämänä oikein miltään. Liittyi tuohon muutakin.
Kuultuna aivan uskomaton tarina. Ihmeellinen.
Millä todennäköisyydellä Brysselissä portailla illalla istuskellessa törmää marokkalaiseen,
joka osaa suomea ja suomalaisia kaupunkeja, ja jolla on suomalainen rakkaus...

Johanna, jos luet tätä, sinua ajatellaan Brysselissä.