Viikonloppu Ranskassa

 Autostereoista tuli Phil Collinsia, onneksi ei ole darra, vaikka olutta meni taas... Olin viikonloppuna isantaperheen aidin siskontyton (sanahirvio) 6v synttarijuhlilla Ranskan maaseudulla/kaivoskylassa, joka on asukasluvultaan Nilsiaakin pienempi. Hahaa. Ranskalainen vieraanvaraisuus on kasite, josta sain pienen naytteen nyt juhlien aikaan. Tapasin nuorempaa vakea ja myos hieman vanhempiakin terasvaareja. Melkoiset flashbackit Brnon lahella olevan kylan kansallispuku-tanssi-juomis-syomis -tapahtumasta, missa satuin n. vuosi sitten kaymaan.

No mutta tahan hetkeen. En siis tuntenut tai ollut tavannut ketaan muuta tasta perheesta tai vieraista, mutta tunsin kuitenkin itseni osaksi muuta porukkaa. Ehka kameran takana seisominen antoi anteeksi suomalaisen jurotukseni. Ainut vaan, etta jokainen seurueen vitsi (ne mita ei tulkattu) meni ohi, koska en ymmarra tai puhu ranskaa. Poskipusuttelu ei vielakaan oikein tule automaationa.

Ruokaa ja juomaa oli niin paljon, etta yhdessa vaiheessa syominen alkoi tuntua kidutukselta. Paadyin pienempiin kakkuihin. Tulipa nahtya ja maistettua booli mihin meni mm. kaksi pulloa skumppaa. Kirsikkana kakun (yyh) paalle join myos yli kaksikymmenta vuotta vanhaa punaviinia. Not going to happen anytime soon. Enka muuten ehka heti syo sita haisevaa juustoa mita tanaan oli paaruuan jalkeen.

Kaikesta kilistelysta ja poydassa istumisesta huolimatta arvostan taman kokemuksen nyt melkoisen korkealle. He yrittivat puhua englantia ja mina ranskaa, hymy ja kasilla selittaminen tunnetaan onneksi ympari maailmaa. Opin myos, etta pinkit hellokitty lakanat on ihan jees nukkua, ja jos lapselle antaa jaatelon, niin se loytyy suupielista ja paidalta. Kayttakaa myos koiranpennut tarpeilla.

nyt soi: Phil Collins - Another Day In Paradise

p.s. Oma tietokone leivisi, joten eipa tarvii etsia aaaa tai oooo -kirjaimia.








Briefly in English: I spent a weekend in France in a countryside and ate/drank too much with lovely French people. I could barely understand the jokes but smiling and waving hands helps. Kids are cool, just dont give them icecream.

Asuminen

Takapihan chicksit

Ennen tänne muuttoa vain arvailin millaista asuminen ja eläminen täällä tulisi olemaan. Tähän asti olen kuitenkin tykännyt olla täällä. Työskentelen au-pairina ranskalaisessa perheessä, jossa on kaksi lasta, 6-vuotias suomeakin puhuva poika ja 9-vuotias englantia puhuva tyttö. Aamulla ei ole kiire (vielä), päivällä sitten jo vähän onkin. Imuroin, pyyhin pölyjä, tiskaan, pidän paikat siistinä, laitan evästä, leikin, haen lapset pysäkiltä ja vien heitä harrastuksiin sillä välin, kun vanhemmat ovat töissä. Arki on siis aika samanlaista. Paitsi, että tänään pääsen saunaan. Asuminen ja ruuat eivät maksa mitään, ja lisäksi saan kuukausittaisen taskurahan.

Kuopiossa oli vähän ironista asua kalastusliikkeen vieressä...

Tosin jotain ironista osaan etsimällä löytää myös tästä...

Itse asunto on isohko. Perhe asuu kahdessa kerroksessa, "kolmannessa" kerroksessa on lisäksi lapsilla oma leikkihuone. Kolme makuuhuonetta, kylpyhuone ja kylmävarasto ovat alakerrassa. Katutasossa ovat keittiö, ruokailutila, olohuone ja työhuone. Rakennus on 1900-luvun alusta, huonekorkeudet melkoisia ja ikkunat isoja. Takapihaakin jopa hieman. :) P.S. Tietää asuvansa kaupungissa, kun takapihan pihalinnut ovat puluja ja papukaijoja.






Briefly in English: I didn't have much of an idea how the life here would be... I do light household work and I take care of two kids while parents are working. Family is living in a big old house and backyard birds are pidgeons. Moving from namesake fishing shop to a distant namesake street is still ironic.

Keskellä viikkoa taas

Minä kastun täällä noin joka kolmas päivä. Viikkoon suhteutettuna se ei ole kovin paljon, mutta kuitenkin vähän liikaa. Kelit suosii, jos suosii, yleensä ei suosi. Harmaata ja vettä, sateenvarjokin repsottaa, muutenkin välillä vituttaa. Juon teetä ja syön suklaata, radiostakin tulee ihan jees biisi. Pitää ostaa uudet kengät, koska vanhat ovat jo vanhat. Aamulla väsyttää, mutta päivisin jaksaa paremmin touhuta eikä sillä aamulla onneksi merkitystä olekaan. Selailen postit, luen sähköiset sekä uutiset, pitäisi aloittaa myös tuo pääsykokeisiin lukeminen. Sami, olet sinä välillä saamaton. Minun tietokoneella on down-syndrooma. Ei pakkasta eikä lunta, mutta sitäkin enemmän autoja ja puvuntakkimiehiä. Mikähän virka heilläkin on...? Miksi kiire. Keskustaan on matkaa ja sielläkin paljon turisteja, turha edes ajatella rantaa ja nudisteja. Leikkiä ja läksyjä, vähän joskus eväitä ja siivousta. Ranska on vaikeaa ja suomi helppoa. Hauki on kala.


Nyt soi: Comptine d'Un Autre Été- Die fabelhafte Welt der Amélie Piano


Briefly in English: It's rainy and gray. Mornings aren't that meaningful. Should start reading. Lots of cars, people hurrying and turists. French is difficult and Finnish easy.

Pantless sunday

Huh huijakkaa taas. Matkustin tänään metrolla pelkät bokserit jalassa. Kävelin tänään myös Brysselin kaduilla pelkät bokserit jalassa. Oli siellä muutama muukin... Eli siis tästä on kyse.

 No Pants Subway Ride in Brussels 2014!

Alkuperä
 
Ensimmäistä kertaa Brysselistä järjestettyyn "housuton metrokyyti"- tapahtumaan osallistui satoja ihmisiä. (fb sanoo, että 683). Olen siis päässyt todistamaan omin silmin ja omin fiiliksin eräänlaista joukkohysteriaa, joka nyt sattui tällaisena tavallisena sunnuntaipäivänä valtaamaan ihmiset metroasemalla. Paikalla oli television kameraryhmää, toimittajia, tolkuttomasti poliiseja, lipputarkastajia, valokuvaajia ja varmaan pervoja kyyläilijöitäkin. Ugh. Autenttisen kokemuksen vuoksi annoin myös oman panokseni tapahtumalle.

Kadulla olleiden turistien, myyjien ja muiden ihmisten ilmeet olivat kyllä priceless, koska harvemmin näkee satapäistä laumaa ihmisiä kävelemässä pelkissä pikkuhousuissa pitkin katuja. Olipahan tempaus.

Briefly in English: Travelling without pants, keeping the poker face - a day well spent.

Maanantai

Pikapäivityksiä taas. Ensimmäinen kunnon arkipäivä takana, lapsille ruokaa ja leikkejä, tutustumista "vanhempana" olemiseen. Koin myös oudon fiiliksen uimahallilla, kun pukkarissa havahduin siihen, että ympärillä oli vain lapsiaan pukevia äitejä, ja minä. Hmm. Liityin kuntosalille, ja sain kortin julkisiin kulkuneuvoihin. Pääsen suhailemaan kaupungissa, joten ehkä opin vähän tuntemaan sitten katuja ja kauppoja. Kuntosalin löytyminen ja salibandyharrastuksen jatkaminen on pelkkää plussaa, kun sain kuitenkin harjoitteluun taas vähän intoa Kuopiossa. Ainut asia, joka tässä nyt saattaa treenaamista haitata on olut ja ruoka, jota täällä Belgiassa voi mennä tuhdimmin kuin Suomessa.Vilpitön plussa myös lukuisista puistoista, joita täältä kyllä ehkä vähän yllättäenkin löytyy. Pääseepä juoksemaan muuallekin kuin kaljakauppaan. ;) Että silleen.

Pulutkin syö patonkia

 Ranskalainen keittiö ja syömätavat eivät ole ainakaan vielä lyöneet yli. Yhden kerran juustoja ja olutta maistellessani mietin, että miten minä nyt tähän päädyin. Eikä ole päivää ilman patonkia. Ulkonakin on paljon ravintoloita, tässä kotikadullakin jo useita italialaisia paikkoja. Epäilen, että selviän tämän talven yli. Paljon asioita, jotka hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.


P.S. Olen leikkinyt viime päivinä enemmän kuin varmaan viime vuosina yhteensä.


nyt soi: Stromae - Papaoutai



Briefly in English: Everyday life means food and playing, I am now a gym member and got a transport pass. Food equals meat and beer is delicious, I believe I'll survive over this winter.

Pääsin perille!

Nyt on ollut kiirettä, enkä ole ennättänyt kirjoitella tänne mitään vähään aikaan. Nopea tilannekatsaus siis paikallaan. Joulu oli sekavaa aikaa ja lähdin Suomesta tammikuun toinen päivä. Ennen lähtöä aloin jännittää, sillä tajusin, että hyppään omasta turvallisesta ja harmaasta elämästä vieraiden ihmisten tuntemattomaan elämään. Mukaan lähti rinkka ja reppu, mutta kikkailin myös salibandymailan varren rinkan kylkeen, koska ajattelin, että jatkan sähläämistä paikallisessa joukkueessa.

Reissussa ei mitään kummempia, Oslossa oli vaihto ja koneessa ympärillä lapsia, lapsia, lapsia, lapsia. Ajattelin, että kylläpä lupaa hyvää tälle reissulle. Hajoilin Brysselin terminaalissa kahdesta syystä: ensinnäkin koska en muistanut kuinka paljon kävelyä pitkillä käytävillä piti tehdä, ja kuinka ankeaa oli odotella ja yrittää löytää omat matkatavarat useiden linjastojen joukosta. Ulospäästyäni vastassa oli mukavin perhe welcome-pallojen kanssa! Ei oikein ranskalainen poskipusu kuitenkaan lähtenyt vielä. Jännitys kuitenkin hävisi ja seuranneina päivinä sain jo enemmän kiinni perheestä, kodista sekä kaupungista. Ranskan kielikurssia vaan tässä odotellessa, päivittelen myöhemmin lisää. Nopeasti tärkeimmät:

Kaupasta saa leffeä

Joulumarketit. Hyvää uutta vuotta! (lukee se tuossa, jos tarkasti katsoo)

Belgialaisia taloja, ja joku, joka hirtti joulupukin

Jätkä jonglöörasi keiloja suojatiellä liikennevaloissa, autoilijat peukutti

Briefly in English: I have been busy since arriving. Before leaving I was nervous and plane was full of kids. Brussels airport was horrible, family awesome! I still need to work on the cheeky cheek kiss. Waiting for the French language course to begin.