Tästä se lähtee

Ääääääää! Lähden au-pairiksi tammikuussa Brysseliin. 21. päivä marraskuuta oli skype -haastattelu, mitä jännitin aluksi paljon, mutta nähtyäni keitä siellä on, tulikin jo levollinen olo. Juttelin myös perheen nykyisen au-pairin kanssa ja sain todella hyvän kuvan perheestä ja kaupungista. Myös perhe tykästyi minuun, ja vaikka nyt onkin edessä jonkin verran selvittelyjä eri tahojen kanssa, pedattu paikka sai minut iloiseksi. Terveellä itseluottamuksella sanon tienneeni, että haastatteluun päästyäni pystyisin vakuuttamaan heidät iloisella asenteellani ja omalla persoonallani. Haha, kuulostipa laimealta.

Tarvitsin tätä juuri nyt tähän hetkeen. Taustoista sen verran, että valmistuin keväällä fysioterapeutiksi, en ole löytänyt töitä ja muutin Kuopioon. Muutto auttoi hetkellisesti, mutta oloni ei tunnu täälläkään vielä järin hyvältä, suruja ja pettymyksiä, lisää työhakemuksia, kuntosalia, salibandya. Kaipaan muuta, lähden ulkomaille vahtimaan lapsia, why not. Uusi sivu kääntynee jälleen pian. Aiemmin olin jo päättänyt, että haen keväällä lukemaan yliopistoon psykologiaa, ja se olkoon yhä tavoite tulevaisuudessa. Se säilyy siellä ja pysyy tässä mukana.

Samalla kun kirjoitan tätä, en voi olla miettimättä mitä kaikkea tapahtuu tämän jälkeen. Onhan tämä vähän itsekästä. Tuntuu, että on vasta tullut takaisin Suomeen ja nyt taas lähdössä teille tietämättömille. En tiedä onko tämä jotain vastuunpakoilua, mutta tuntuu helpolta ratkaisulta lähteä mielummin reissuun, kuin jäädä ahdistumaan Kuopion rutiineihin, joita ei kunnolla edes ole. Tämä olkoon myös anteeksipyyntöni heille, jotka odottivat minun jäävän tähän lähelle. Jäi muuten salibandykausi lyhyeksi tänäkin vuonna....

Briefly in English: I will end up in Brussels, had a job interview via skype and family seemed nice. Life in Kuopio is shit and hopefully I'll study psychology in the future. I guess I am escaping, sorry for those who expected me to stay close. Floorball season ended too soon.